Verse E A G A E Ystävät mua kuunnelkaa ja mukanakin laulaa saa, kun kerron teille pienen tarinan. E A G A E Tää on laulu Laura Häkkisen ja silmien niin sinisten, oli juhannus ja siitä aloitan. E A G A E Mä ikkunasta hänet näin, kun keikkabussiin hetkeks jäin, tää juttu sattui Järvilavalla. E A G A E Hän seisoi ihan yksinään, laiturilla mietteissään, mikä juhla, se on sillä tavalla. E A G A E Mä menin päähän laiturin, ja hyvät jussit toivotin, hän kasvonsa käänsi minuun päin. E A G A E Silloin näin mä kirkkauden, jota olevankaan tiennyt en, ja kouristuksen tunsin syömmessäin. G A G A E Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. G A G A E Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. Verse E A G A E Ei minua hän tuntenut, eikä oikein uskonut, kun sanoin että soitan bändissä. E A G A E Mä sanoin, soitan kumminkin, beibi menen sekaisin, hän sanoi: taidat olla kännissä. E A G A E En ollut enää ollenkaan, olin tokkurassa muuten vaan, mulle riitti loiste silmien. E A G A E Nähdään päässä laiturin, keikan jälkeen, ehdotin, nähdään vaan, hän sanoi hymyillen. G A G A E Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. G A G A E Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. Verse E A G A E Keikka alkoi yks ja kaks, eikä tullut paljon kummemmaks, onneks se loppui lyhyeen. E A G A E Sinisilmääni mietin vain, mä katseellani häntä hain, pian tahdoin hänet nähdä uudelleen. E A G A E Mä jengin läpi kiirehdin, takas päähän laiturin, ja odottelin sydän pamppaillen. E A G A E Siihen tuli jotain porukkaa, nimmareita jaagaamaan, mut ei koskaan Laura Häkkinen. E A G A E Mä olin epätoivoinen, mä etsin alta koivujen, mä pyörin eessä nakkikojujen. E A G A E Mä siinä melkein turpaan sain, kun tyttöäni turhaan hain, ja varkain valkes aamu kesäinen. G A G A E Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. G A G A E Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. Verse E A G A E Stade sanoi, lähdetään, mä sanoin, menkää, tänne jään, ja istuin takas päähän laiturin. E A G A E Mä en lähde minnekkään, mul on juttu meneillään, no Stade sano: mä poltan Camelin. E A G A E Silloin vanha järkkäri, näki minun hätäni, arvaan ketä ootat, alkoi hän. E A G A E Kylmä karsi ruumistain, kun kertomuksen kuulla sain, näin miehen kyyneliään pyyhkivän. E A G A E Oli siitä vuotta kymmenen, kun järveen kesken tanssien, hukkui nuori Laura Häkkinen. E A G A E Sen jälkeen joka juhannus, näin loppuu tämä kertomus: nähty oli loiste silmien. G A G A E Hän oli kaunis, kaunis niin, mun silmät peittyy kyyneliin, aina kun mä häntä aattelen. G A G A E Niin sinisinä järvet, veet, ei ole koskaan loistaneet, kun loisti silmät Laura Häkkisen. (x2)